News

Vastine Opettaja-lehden kolumniin ”Edubisnes kietoutuu koulutukseen”.

Matias Manner referoi Turun yliopiston kasvatustieteen professori Pia Seppäsen huolia edubisneksestä. Manner kirjoitti Opettaja-lehdessä 10.9.2020 otsikolla Edubisnes kietoutuu koulutukseen. Koska kirjoitus on selkeän tarkoitushakuinen, eikä juurikaan vastaa kentällä toimivien kokemusta aiheesta, haluamme tarkentaa muutamia kohtia.

Miten digitalisaatio vaikuttaa työhömme? Korvaako kone opettajan? Tällaisia kysymyksiä on kiinnostavaa pohtia. McKinsey & Company teki pari vuotta sitten selvityksen, miten todennäköistä kunkin työn korvaaminen automaatiolla on. Varsinainen opetustyö oli listalla viimeisenä, ja syyt olivat selvät: ihmisten toiminnan johtaminen ja asiantuntemuksen soveltaminen ovat opetustyön keskeisimpiä osa-alueita, joita ei ole mielekästä automatisoida. Sen sijaan ennakoitavissa olevat ja toistuvat fyysiset suoritteet, joita opetustyössä on vähän, kannattaa automatisoida.

Me Oppimisteknologia ry:ssä (eng. Edtech Finland) luimme Opettaja-lehdessä julkaistun kirjoituksen mielenkiinnolla. Haluamme tuoda oman näkökulmamme esiin pitääksemme asiasta käytävän keskustelun rakentavana. 

Yhdistyksemme edustaa suomalaisia oppimisteknologiaratkaisuja kehittäviä yrityksiä. Vaikka tässä yhteydessä puhumme koulukentästä, jäsenemme toimivat oppimisratkaisujen parissa asiakassegmentistä riippumatta (mm. varhaiskasvatus, peruskoulu, korkeakoulu, jatkuva oppiminen, henkilöstön kehittäminen, tiedekeskukset ja kirjastot, kuluttajat). Jäseniimme kuuluu niin teknologiaratkaisuihin kuin sisällöntuotantoon keskittyviä yrityksiä. Osa yrityksistä on opettajien ja tutkijoiden perustamia, ja kaikissa on pedagogista osaamista. Koska ala on nuori ja jäsenyritysten keskikoko noin viisi henkilöä, tarvitsemme ehdottomasti toisiamme kehittyäksemme ammatillisesti, kasvattaaksemme toimialaa kestävästi ja eettisesti sekä rakentaaksemme yhteistyömalleja kasvun tueksi. 

2000-luvulla uudet työpaikat ovat Suomessa syntyneet pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, ja suhtautuminen yrittäjyyteen on tuona aikana mullistunut. Slush-kasvuyritystapahtuma on kymmenessä vuodessa kasvanut Euroopan suurimmaksi, ja Suomi on nimetty maailman innovatiivisimpien maiden joukkoon. Silti tuntuu, että yrittäjyys ja kaupallisuus tuomitaan joillakin kasvatustieteiden aloilla edelleen. Yhteiskunnassa yritysten sekä valtion ja kuntien keskinäisriippuvuus on suurta. Yritykset toimivat julkisilla alustoilla, kuten koulut, sairaalat, yliopistot sekä yhteiskuntaa pyörittävä infra, ja puolestaan tilittävät pääosan hyvinvointiyhteiskunnan kuluista veroina – ja työllistävät. 

Digitalisaatiomullistus on samaan aikaan vahvistanut alustataloutta liiketoimintamallina, ja uudenlaisten arvonluontiverkostojen kehittämisestä on tullut välttämätöntä. Yhteiskunnallisesti nämä muutokset tuovat valtavia haasteita, joita voidaan ratkaista yhdessä kaikkien osapuolten kanssa. Oppimisen digitalisaatiota ajatellen osapuolia ovat mm. valtio, kunnat, yliopistot, yritykset, loppukäyttäjät ja impact-sijoittajat. 

Suuntaviivojen vetäminen alati kehittyvässä toimintaympäristössä on toisinaan haastavaa. Voi myös kysyä, miten julkinen koulu liittyy kaikkeen tähän. Nämä haasteet ovat globaaleja, ja siksi yhdistyksemme on verkostoitunut alan yhdistysten kanssa Pohjoismaissa, Baltiassa ja Euroopassa. Me eurooppalaiset toimijat uskomme bisneksen virtaavan maailman johtaville markkinoille Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan, jollemme vahvista omaa toimialaamme. Oppimisalan digitalisaatio on vasta alussa.

Muutosjohtajuutta, edelläkävijöiden kokeiluja ja innovatiivista soveltamista arjen tilanteisiin tarvitaan kaikilla toimialoilla. Koulu ei toimi yhteiskunnasta irrallaan, ja digitalisaatio muuttaa tekemisen tapoja mahdollistaen sellaista, mistä ennen on osattu vain kuvitella. Tämä on parhaimmillaan jatkuvaa uudenlaisten yhteistyöverkostojen kautta tapahtuvaa ja käyttäjäkokemusta korostavaa yhteistyötä.  

Toivottavasti opettajan roolin ydin ja ihanne kuitenkin pysyy – tukea oppijaa kokonaisvaltaisesti omalla kasvun polullaan. Suomalainen opettaja on itsenäinen, vahva ajattelija, joka kehittää omaa työtään, eikä hyväksy työkaluksi mitä tahansa. Laadukas palvelu inspiroi sekä opettajaa että oppijaa, eikä tee pedagogisia ratkaisuja kenenkään opettajan puolesta. Hyvä digipalvelu voi sen sijaan tuoda toisilta aloilta hyviä käytäntöjä, esim. ohjata tekemään hallinnollisia, operatiivisia tai datanhallintaan liittyviä ratkaisuja fiksummin ja tuoda käyttöön yksilöllisen oppimisen mahdollistavia sisältöjä.

Suomessa kouluverkosto harvenee, mikä tuo omat haasteensa tasa-arvoisen koulutuksen tarjoajalle. Maailmanlaajuisesti koulutettujen opettajien tarve on valtava, ja Unescon mukaan puhutaan lähes 70 miljoonan opettajan vajeesta 10 vuoden kuluessa. Kansainvälisten it-jättien alustat ja laitteet ovat käytössä oppimisen tukena globaalisti. Internetyhteydet ja mobiililaitteet yleistyvät koko maailmassa, mikä saa innovatiiviset kehittäjät miettimään ratkaisuja yhdessä paikallisten kanssa. Kasvava osa suomalaisen oppikirjakustantajan liikevaihdosta syntyy digitaalisten palveluiden monivuotisista sopimuksista. 

Julkinen sektori ei voi lain mukaan määritellä, mikä toimiala, yritys tai yrittäjä tulee menestymään. Se voi kuitenkin rakentaa puitteita, jotka luovat tasavertaisia mahdollisuuksia menestyä. Alalla toimivat tietävät, että julkinen sektori asiakassegmenttinä asettaa omat rajansa, joita on kunnioitettava: kouluissa ei saa markkinoida, yhteistyökuvioiden osalta on oltava läpinäkyviä ja hankintalakia on noudatettava. 

Oppimisteknologia-alalla Suomi on edelläkävijä mm. innovatiivisten yhteiskehittämis- ja hankintamenetelmämallien kehittämisessä, kiitos toimivien yhteistyöverkostojen yksityisten ja kuntien välillä. Asiakasreferenssien merkitystä ei voi väheksyä millään toimialalla. Vastavuoroisesti yhteiskehittämiseen osallistuville oppilaille kokemus voi olla unohtumaton: kokemus yhteistyön tekemisestä yrityksen kanssa ja oman palautteen vaikutuksen näkeminen ratkaisun seuraavassa kehitysvaiheessa! 

Samalla pidämme silmämme auki maailmalle. Helsingin kaupunki tilasi viime kesänä oppimisteknologia-alan toimialakartoituksen, joka sisälsi yrityskatsauksen lisäksi laajemman näkymän alalla toimiviin tahoihin sekä vertailua valittuihin viiteen kansainväliseen edelläkävijäkaupunkiin. Yhtä laajaa selvitystä ei toimialasta ole aiemmin tehty. Jotta yhteistyötä tutkijoiden ja yritysten kanssa voitaisiin kehittää, keräsimme ja julkaisimme samassa yhteydessä myös päivitettävän listan oppimisteknologia-alaan liittyvistä akateemisia tutkimushankkeista viime vuosilta. 

Opettajalehden kirjoitus alkoi väitteellä, että oppimisteknologiayrittäjien mielestä nykykoulu olisi tylsä ja vanhanaikainen. Se tuntuu olevan monta kertaa kuultu kansainvälinen fraasi, johon media mielellään tarttuu. Tuntuu loukkaavalta kuulla, että kaikki vastuulliset yrittäjät ajattelisivat asiakaskunnastaan näin, kun he samalla näkevät läheltä, kuinka paljon koulutusala ja sillä toimivat ammattilaiset kehittyvät ja kehittävät. Fraasi lienee peräisin kasvuyritysten pitchaustilaisuuksista, joissa yritykselle annetaan 3 minuuttia aikaa vakuuttaa rahoittaja heidän tiimistään ja ratkaisustaan. Hyvän pitchin rakenteeseen löytyy paljon ohjeita, joista yksi on aloittaa nykytilan kuvaamisella ja kuvata suurta ongelmaa, johon oma ratkaisu tuo helpotuksen. Yksittäinen innovaatio voi viedä teknologisempaa alaa valtavasti eteenpäin, mutta oppimisalan inhimillisestä luonteesta johtuen eivät yksittäiset kikat toimi siinä samalla tavalla.

Yhdistyksemme, me oppivelvollisuuskouluihin ja koulutuspolitiikkaan vaikuttavat yksityiset toimijat, osallistumme jatkossakin mielellämme keskusteluun oppimisteknologia-alaan liittyvistä kysymyksistä. Kutsut voi osoittaa esimerkiksi puheenjohtajalle, joka vie ne verkostossa eteenpäin sopivimmille asiantuntijoille.

 

Oppimisteknologia ry:n hallitus

Vastaa

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Post comment